Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Omien tekstieni tekijänoikeudet

Suurin osa julkaisemistani artikkeleista löytyy ARTO-tietokannasta. Useimmista - mahdollisesti kaikista - artikkeleista on lisäksi olemassa pdf-muotoinen sähköinen versio, joka puolestaan löytyy ELEKTRA-tietokannasta. Nämä tietokannat ovat käytettävissä ainakin Helsingin alueen kirjastojen yhteisessä HELMET-järjestelmässä. Tietokannat ovat käytettävissä riippumatta siitä, onko käyttäjä kirjautunut HELMET-järjestelmään vai ei.

Minulla on tallessa kaikista vuodesta 1990 lähtien kirjoittamistani artikkeleista ja julkaisuista sähköiset versiot. Omat versioni on pääsääntöisesti ladottu paremmin kuin lehtien julkaisemat lopulliset versiot olivatpa ne missä muodossa tahansa. Kaupalliset ohjelmistot eivät pysty kilpailemaan TeX/LaTeX-järjestelmän kanssa, joka on yksi maailman parhaiten testatuista julkisohjelmista.

Tämän sivuston tekemisen tarpeisiin olisin halunnut silmäillä artikkelieni lopullisia versioita mahdollisten toimittajan tekemien lyhennysten tai stilististen muutosten toteamiseksi. En kuitenkaan pääse omalta koneeltani käsiksi ELEKTRAssa oleviin pdf-versioihin.

ELEKTRAn sivuilla on tekijänoikeudesta seuraava maininta:

Tekijänoikeuslaki antaa luovan työn tekijälle yksinoikeuden määrätä, miten hänen työnsä tuloksia käytetään. Teoksesta ei ilman tekijän lupaa saa valmistaa kappaleita, eikä sitä saa esittää tai näyttää julkisesti taikka myydä, lainata tai vuokrata yleisölle.

Minä en ole koskaan tehnyt yhdenkään julkaisijan kanssa sellaista sopimusta, että minun tekstieni sähköistä jakelua jollakin tavalla pitäisi rajoittaa. Jos oikeutta CC BY-NC:n mukaiseen levitykseen olisi kysytty, olisin ilomielin sen antanut.

ELEKTRA (siis kansalliskirjasto: aikoinaan Esko Häkli, nykyisin Kai Ekholm) ja Kopiosto ovat - ainakin minun osaltani - päätyneet minulta mitään kysymättä sellaiseen tekijänoikeuslain tulkintaan, että minä en pääse kotonani selailemaan edes omien tekstieni sähköisiä versioita muiden henkilöiden kirjoittamista teksteistä puhumattakaan.

Tästä minulle täysin käsittämättömästä syystä ja monista periaatteellisista syistä, joita olen hyvinkin laajasti esitellyt ja perustellut näillä sivuilla, julkistan kaikki vähänkin kelvolliset tekstini tällä sivustolla käyttäen hyvin laajaa tiedon vapauden määritelmää.

Minä siis käytän luovan työn tekijälle lain turvaamaa tekijänoikeutta siihen, että julkistamiani tekstejä saa hyödyntää Creative Commons CC BY-NC -lisenssin mukaisesti. Lisenssi antaa lukijoille hyvin laajat oikeudet kopioida, tulostaa, näyttää julkisesti, lainata, muokata ja uudelleen julkistaa tekstejäni mutta vain ei-kaupallisissa tarkoituksissa.

*****

Kun jälkikäteen olen miettinyt menneitä asioita, mieleeni muistui, että joskus 1990-luvulla tai 2000-luvun alussa sain kirjeen, jonka allekirjoittajina olivat Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja Esko Häkli ja joku Kopioston virkailija. Kirjeessä pyydettiin lupaa kirjoittamieni artikkelien osalta järjestelyyn, jossa tekstejä myytäisiin ostajille, ja kirjoittajat saisivat joitakin roposia myynnin tuotosta.

Pidin kirjettä henkilökohtaisena solvauksena ja revin sen välittömästi. Nyttemmin olen katunut kirjeen repimistä. Se olisi hyvä todistuskappale ehdotetun järjestelyn täydellisestä älyttömyydestä. Olen lähettänyt tästä asiasta kesällä 2017 viestin Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Viestin vastaanottanut professori kummeksui vastauksessaan, että Helsingin yliopisto ei noudata avoimen julkaisemisen periaatteita vaikka on tehnyt sitä koskevan virallisen päätöksen.

Valtaosa kaikista julkaisemistani teksteistä on joko opinnäytteitä, tilattuja virkatöitä tai kotimaisissa tieteellisissä lehdissä julkaistuja artikkeleita. Niistä ei ole koskaan maksettu tekijäpalkkioita, enkä ole todellakaan odottanut, että saisin niistä joskus myyntituloja. Koko ajatus on aivan älytön. Lehdet saavat osan tuloistaan tilaajilta, mutta hyvin tärkeä osa rahoituksesta tulee opetusministeriöstä. Ainoastaan Kopioston kaltainen taho voi olla kyllin röyhkeä yrittäessään saada osan näistä rahavirroista itselleen.