Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

GILS ja Virtuaalikirjasto

Tämän sivuston teksteissä esiintyvät useasti lyhenne GILS ja termi Virtuaalikirjasto. Määrittelen ne tässä.

GILS

Julkishallinnon keräämien tietojen paikannusta varten oli Yhdysvalloissa 1990-luvulla kehitteillä GILS-järjestelmä (The Government Information Locator Service). Tavoitteena oli että jokainen liittovaltion virasto ottaa käyttöön Internet-verkkoa ja Z39.50-protokollaa käyttävän palvelimen, jolta voi kysellä tietoja liittovaltion virastojen tietovarannoista. Paikannuspalvelun oli tarkoitus kertoa millä kaikilla virastoilla on hallussaan tietoja kysyjän tarkoittamasta aihepiiristä. Jos tiedot olisivat elektronisessa muodossa ja jos ne olisivat julkisia, käyttäjän olisi voitava mahdollisimman joustavasti siirtyä tietojen hakemiseen ja selaamiseen. GILS-järjestelmän toteutuksen laajuudesta minulla ei ole tietoa.

Suomessa vastaavan järjestelmän kehittämistä ei liene koskaan edes harkittu. Sivusto Suomi.fi on yritys koota yhteen paikkaan tietoa hyvinkin erilaisista viranomaispalveluista. Sivusto perustuu tekstimuotoisiin esittelyihin ja linkkeihin, jotka viittaavat sivuston muihin teksteihin. Pikaisen silmäilyn perusteella näyttää siltä, että eri virastojen toisaalla olevia omia esittelyjä ja palveluja ei ole linkitetty yhteen. Se saattaisikin olla hankalaa, sillä jokainen virasto hoitaa WWW-palvelut parhaaksi katsomallaan tavalla.

Googlen ja Yahoon tapaiset mainosrahoitteiset palvelut ovat omalla tavallaan tulleet käyttäjän "avuksi". Ongelmana on kuitenkin se, että tällaiset hakurobottien keräämät tiedot ja niihin perustuvat haut antavat satunnaisotoksen kaikesta tarjonnasta ja todella relevanttien lähteiden löytäminen vaatii usein paljon työtä ja kärsivällisyyttä.

Virtuaalikirjasto

Olen määritellyt vuonna 1995 virtuaalikirjaston seuraavasti:

Virtuaalikirjasto on tietokoneiden ja tietoliikenteen  avulla toteutettu informaatiojärjestelmä, joka antaa samantapaisia informaatiopalveluja kuin kirjasto. Sen kokoelmat karttuvat käyttäjän määrittelemän profiilin mukaisesti ja ylittävät yksittäisen kirjaston kokoelmat.

Kyseessä on - ainakin näin jälkikäteen tarkasteltuna - utopia. Tuolloin ajatuksenani oli, että yksittäisen käyttäjän, viraston tai yrityksen käytettävissä on (tulevaisuudessa) Internetin erilaisia palveluja hyödyntävä kirjaston kaltainen (automaattinen) informaatiojärjestelmä, jossa yhtenäisten hakujen avulla pääsee käsiksi sekä todellisten kirjastojen järjestelmiin että Internetistä löytyviin tietolähteisiin. Sellaista järjestelmää ei pysty vielä(kään) toteuttamaan.

Suomessakin on toteutettu lukuisia hyviäkin virasto- tai aihepiirikohtaisia virtuaalikirjastoja. Ne ovat kuitenkin toisistaan erillisiä ja ne eivät integroidu lainkaan varsinaisten kirjastojärjestelmien kanssa. Edes kirjastojen omat, erilaiset tietokannat eivät integroidu saumattomasti. Jokaisesta tietokannasta joutuu tekemään haut erikseen ja varsinaiseen tietolähteeseen pääsy on sattumanvaraista.

Lisäksi ongelmana on harmaa kirjallisuus. Kirjastot keskittyvät kaupallisten kustantajien lehtiin ja kirjoihin. Muulla tavalla julkistettu aineisto on hyvin vaikeasti tavoitettavissa ja kirjastojen kokoelmiin ei oteta kirjoittajien sähköisiä artikkeleita tai julkaisuja, tai edes sellaisia julkaistuja artikkeleita, joita ei ole julkaisijalta missään muodossa saatavana.