Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Kuka tiesi euroon liittymisestä?

22.01.2018

Viime aikoina on keskusteltu vilkkaasti aiheesta olisiko pitänyt vai eikö olisi pitänyt. Siis, olisiko euroon liittymisestä pitänyt säätää perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Olisi ehkä pitänyt, mutta juuri siitä asiasta perustuslakivaliokunta on päätöksensä tehnyt ja eduskunta on sen vahvistanut. Sen vuoksi siitä ei kannata enää keskustella.

On kuitenkin toinen asia, joka on edelleenkin ajankohtainen ja vailla ratkaisua. Kysymys on siitä, ketkä kaikki tiesivät, että Euroopan unioniin liittyminen edellyttää myös EMU:n kolmanteen vaiheeseen liittymistä. Sillä seikalla, että ketkä siitä tiesivät, vai tiesikö kukaan, ei ole oikeudellista merkitystä. Kuten Tuomas Ojanen toteaa lausunnossaan:

"Saattaa hyvinkin olla, että läheskään kaikki kansanedustajat, kansalaisista puhumattakaan, eivät ole olleet riittävästi perillä Suomen liittymissopimuksen sisällöstä ja velvoittavuudesta mutta tämä ei kuitenkaan vaikuta oikeudelliseen arvioon siitä, että Suomella Euroopan unionin jäsenenä oli oikeudellinen velvollisuus suoraan EU:n perussopimuksen ja liittymissopimuksen normikokonaisuuden nojalla osallistua EMU:n kolmanteen vaiheeseen, yhteinen raha mukaan lukien, jos vain Suomi täyttää kolmanteen vaiheeseen siirtymisen edellytykset."  (EDK-2016-AK-63448, s.3)

Perustuslakivaliokunta käsitteli Sauli Niinistön johdolla liittymissopimusta ja valiokunnan antamassa mietinnössä sanotaan:

"Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta. Tähän viitaten valiokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen."  (PeVL 14/1994, s.4).

Siteeratussa kohdassa on kaksi virkettä, jotka eivät liity loogisesti toisiinsa. Ensimmäisessä virkkeessä sanotaan, että euroon liittyminen edellyttää eduskunnan myötävaikutusta. Se on aivan oikein. Siinä ei kuitenkaan sanota, että myötävaikutus syntyy jo pelkästään siitä, että liittymissopimus hyväksytään.

Jälkimmäinen virke on totuudenvastainen. Liittymissopimus merkitsi nimenomaisesti myös talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen osallistumista. Liittymissopimus oli oikeudellisesti velvoittava sanoipa perustuslakivaliokunta asiasta mitä tahansa. Liittymissopimuksen oikeudellisen velvoittavuuden arviointi ei kuulunut eikä edelleenkään kuulu perustuslakivaliokunnan toimivallan piiriin.

Perustuslakivaliokunnan antamasta mietinnöstä käy ilmi, että joko kukaan valiokunnan jäsenistä ei tiennyt sopimuksen velvoittavuudesta tai pysyi hiljaa tästä asiasta. On varmaa, että ainakin Ensio Laine olisi eriävässä mielipiteessään maininnut tästä asiasta. Laine ei kuitenkaan tiennyt asiasta riittävästi, siitä ei oltu asianmukaisesti kerrottu valiokunnassa.

Voidaan tietenkin leikkiä ajatuksella, että eduskunnassa kukaan ei tiennyt liittymissopimuksen velvoittavuudesta. Ja että kukaan Esko Ahon johtamassa hallituksessa ei tiennyt asiasta mitään. Ja että edes sopimusneuvotteluihin osallistuneet korkeat virkamiehet eivät tienneet asiasta mitään. Tämän tasoiseen ääliömäiseen typeryyteen viittaaminen tai vetoaminen tässä asiassa olisi kuitenkin houkuttelevuudestaan huolimatta liioittelua.

Olen ehdottoman varma, että johtavat poliitikot, joista tämän asian osalta tärkeimmät ovat Esko Aho, Sauli Niinistö ja Paavo Lipponen, tiesivät liittymissopimuksen velvoittavuudesta ja sen vuoksi tiesivät tarkasti, mitä olivat tekemässä. Jokainen heistä halusi Suomen Euroopan unionin jäseneksi, kaikkine mausteineen. Itse asiassa hinnalla millä hyvänsä.

*****

 Koulutusta vastaava työ

19.01.2018

Tämän päivän Helsingin Sanomissa rahoituksen professori Vesa Puttonen Aalto-yliopistosta kirjoittaa, että koulutusta vastaavaa työtä ei enää ole olemassa. On vain työtä.

Olen ollut kerran (potilaan ominaisuudessa) avosydänleikkauksessa Meilahden sairaalassa ja kaksi kertaa päähän kohdistuneessa kirurgisessa operaatiossa Neurokirurgian klinikalla.

Näiden kokemusten perusteella katson, että minulle on kertynyt hyvinkin omakohtaista kokemusta siitä, mitä tarkoittaa koulutuksen ja työn vastaavuus.

Jos sairaalan työhönotto olisi toiminut professori Puttosen ajattelutavan mukaisesti, Meilahteen olisi voitu palkata kirurgin tehtäviin työtön lihanleikkaaja. Kun tämä olisi ihmetellyt, että ihmisiä... ja kaiken lisäksi eläviä... Työhönottaja olisi sanonut, että työ on vain työtä, ja sitäpaitsi sinähän osaat käyttää puukkoa ja lihakirvestä etkä hätkähdä veren näkemisestä.

Vastaavalla tavalla neurokirurgian klinikalle olisi voitu palkata työtön puuseppä, jota työhönottaja olisi kannustanut sanomalla, että kyllähän sinulla pora pysyy kädessä. Tytöt kyllä neuvovat sitten lisää.

Työ ei ole "vain" työtä. On suuri määrä tehtäviä, joissa koulutuksen on vastattava tarjolla olevaa työtä ja työn on vastattava työnhakijan saamaa koulutusta.

Kirurgin työn ohella täsmäkoulutusta tarvitaan vaikkapa betoniraudoittajan, muurarin ja lujuuslaskentoja tekevien insinöörien tehtävissä

Nopeasti ajateltuna professorin virka taitaa olla yksi harvoista ammateista, joissa koulutuksen vastaavuudella ei ole suurtakaan merkitystä.

Professorin viran saamisessa oleellisinta on vallalla olevan koulukunnan oppien ymmärtäminen ja erityisesti samaa mieltä oleminen johtavien alan professorien kanssa.

*****