Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Sic transit gloria mundi

11.03.2019

Sote-hanke on kaatunut ja se vei mukanaan hallituksen. Ilta-sanomien sivuilla kysyttiin, kumpi kaatoi hallituksen, sote vai keskustan kannatus. Kysymys on väärin muotoiltu. Soten kaatoi poliittinen ahneus, hallituksen kaatoi Juha Sipilä. Sote kaatui todellisuudessa jo vuosia sitten - ensisijaisesti poliittiseen ahneuteen, toissijaisesti pääministeri Sipilän kokemattomuuteen. Poliitikkojen joukossa Sipilä on edelleen kesäharjoittelijan tasoa.

Soten projektisuunnitelman laativat keskusta ja kokoomus. Soinilta ei kysytty mitään. Eikä hän olisi osannut vastatakaan, jos joku olisi vaivautunut kysymään.

Sipilä totesi alkuun - ehkä oikein ehkä väärin - että Petteri Orpoa voi viedä kuin pässiä narussa ja niin syntyi maakuntamalli. Sipilä teki toisin sanoen saman, mitä Macron yrittää tehdä nyt: Uusia virastoja ja kovapalkkaisia virkoja suosikeille. Nappulaliigalla täytyy olla jotain mihin pyrkiä.

Kun Orpo huomasi, että Sipilä tuo neuvotteluihin täysin uuden elementin, hän tavoistaan poiketen päätti terästäytyä ja muisti vahvimmat tukijansa: Ulkomaisessa omistuksessa olevat jättiyhtiöt. Sen vuoksi hän asetti kokoomuksen nimissä vaatimuksen: Ilman valinnanvapautta maakuntamallista ei tulisi sovintoa.

Kumpikaan näistä vaatimuksista ei ollut vaaleissa näkyvästi esillä. Itse asiassa niillä ei sote-uudistuksen kanssa ole mitään suoranaista yhteyttä. Ne ovat pelkästään tulosta poliittisesta ahneudesta.

Jo edellisen hallituksen aikana päästiin kaikkien puolueiden kesken yhteisymmärrykseen soten tarpeellisuudesta ja toteuttamisesta. Sote olisi aivan hyvin voitu toteuttaa ilman so-osuutta. Kun se olisi saatu valmiiksi, olisi voitu katsoa, onko kuntayhtymien muodostamaa järjestelmää tarpeen jollakin tavoin parantaa. Sen jälkeen, paljon myöhemmin, olisi voitu selvittää, onko julkisen terveydenhuollon kokonaisuutta tarpeen täydentää yksityisen sektorin palveluilla. Näin olisi saatu aikaan hyvä ja toimiva malli. 

Jos keskustapuolue olisi toiminut vastuullisesti, se olisi estänyt Sipilän tasoisen poliitikon pääsyn pääministeriksi. Vielä tämän vakavan virheen jälkeenkin keskustalla olisi ollut mahdollisuus nostaa sote-asioista vastaamaan henkilöitä, jotka olisivat tarpeen tullen pystyneet vastustamaan Sipilän pahimpia virheitä.

Muistan kun jo vuosia sitten ihmettelin, että kuka mahtaa olla tuo nuori nainen, joka pysyttelee kirjaimelli- sesti rinnanmitan etäisyydellä Sipilästä eri tiedotustilaisuuksissa. Paljon myöhemmin selvisi, että kyseessä oli tuleva ministeri Annika Saarikko. Hänen olisi pitänyt vastustaa Sipilää, tarpeen vaatiessa vaikka julkisesti. Saarikko omaksui kuitenkin juoksutytön roolin - loppuun saakka.

Muilla keskustan poliitikoilla ei ollut mitään mahdollisuuksia Sipilän vastustamiseen. Kehäraakki Matti Vanhanen sopii hyvin ehdokkaaksi presidentinvaaleissa. Eikä hän naurettavasta asemastaan huolimatta tunne edes uhrautuvansa. Kyläpoliitikon tasoinen Mauri Pekkarinen ei todennäköisesti kovinkaan hyvin pystynyt edes seuraamaan, mitä oli tapahtumassa. Kaikki muut keskustan "nimekkäät" poliitikot ovat pelkkiä perässähiihtäjiä.

Suurten terveysalan yritysten johtajat ovat Helsingin sanomissa 10.3.2019 vaatineet, että kuntien tervey-denhuolto on luovutettava kokonaan näille yhtiöille. Nämä yhtiöt ovat odottaneet miljardien eurojen voittoja valinnanvapauden muodossa. Tämä niille on luvattu ja tämän vuoksi yhtiöt ovat ostaneet suuren määrän kiinteistöjä. Johtajat ovat huolissaan paitsi yhtiöittensä tuloista myös omista bonuksistaan.

Kokoomuksen on nyt, siis jo ennen vaaleja, pakko vastata tavalla tai toisella  yhtiöiden vaatimuksiin. Petteri Orpon ystävät ja puoluetoverit näissä firmoissa varmasti ovat vaatineet ja vaativat koko ajan ponnekkaam-min sopimuksista - suullisista tai kirjallisista - kiinni pitämistä. Mikäli sopuratkaisua ei synny, kokoomuk-sen johto vaihtuu. Lupaukset ovat lupauksia.

Mitä tulee Antti Rinteen mahdollisuuksiin viedä sote maaliin demarijohtoisen hallituksen ponnistuksin, tilanne näyttää pahalta. Rinteen paineensietokyky on mitä ilmeisimmin hyvin rajallinen. Myöskään asiantuntemus ei vaikuta kovin hyvältä. Se että miten hyvin pärjää YLE:n haastatteluissa, on merkittävä asia pelkästään YLE:n omasta mielestä.

Ainoa sosialidemokraatti, jolla olisi todelliset edellytykset viedä sote maaliin on päivänselvästi Krista Kiuru. Hän kestää todistettavasti erittäin kovaakin painetta sekä henkilöön kohdistuen että julkisuudessa. Hän olisi uuden aikakauden asiantunteva ja julkisuuden hallitseva pääministeri.

*****

Hallituksen terroristit

21.02.2019

Maamme hallitukseen on muodostunut eräänlainen terroristien ryhmä. Tämä on ainoa mahdollinen johtopäätös viime viikkojen masentavista uutisista. Ryhmän laajuudesta on vaikea muodostaa tarkkaa käsitystä. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että ryhmään saattaisi kuulua enemmistö hallituksen ministereistä.

Ryhmän varsinainen johtaja ei ole tiedossa. Se saattaisi olla puolustusministeri Jussi Niinistö. Hän on antanut äänen ja kasvot hallituksen terroristien toiminnalle. Kyse ei ole poikkeuksellisesta rohkeudesta tai kyvystä kantaa vastuuta. Kyse on pikemminkin epätoivosta. Jussi Niinistöllä ei ole mitään menetettävää. Hän tietää, että on toimittava nyt, jos ylipäätään aikoo toimia.

Hallituksen terroristiryhmällä on kolme kärkihanketta (hallituksen käyttämä nimitys tärkeimmistä hankkeistaan): perustuslain kumoaminen, vanhuksiin kohdistuva kansanmurha ja sodan aloittaminen Venäjää vastaan.

1. Perustuslain kumoaminen

Demokraattisen järjestelmämme alkeellisuudesta johtuen hallitukset eivät pysty pitkäjänteiseen suunnitte-luun. Yli hallituskausien ulottuvia hankkeita ei pystytä juuri lainkaan toteuttamaan. Kun hallitus vaihtuu, suunnittelu aloitetaan aina aivan alusta.

Suuria uudistuksia koskevat lait joudutaan valmistelemaan hätäisesti ja perustuslain vaatimusten huomioonottamista pidetään sen vuoksi pelkkänä riesana. Perustuslain noudattaminen on ollut jo pitkään monien johtavien poliitikkojen aktiivisen vastustuksen kohteena.

Viime viikkoina puolustusministeri Jussi Niinistö ja lukuisat hallituspuolueisiin kuuluvat kansanedustajat - näkyvimmin ehkä Ben Zyskovicz - ovat käynnistäneet suoranaisen hyökkäyksen perustuslakia, perustus-lakivaliokuntaa ja perustuslakiasiantuntijoita vastaan. Niinistö on käyttänyt sanaa taleban, jolla ei ole kuvaannollista merkitystä kuten sanoilla terroristi - terrorisoida. Sanan taleban konnotaatio on yksiselittei-nen.

Tavoitteena hyökkäyksessä on kansalaisten mielipiteisiin vaikuttaminen. Toistamalla julkisuudessa aina uudelleen ja uudelleen, että perustuslain noudattaminen on tarpeetonta, valmistellaan pohjaa suurem-mille, toiminnan laillisuutta koskeville muutoksille.

2. Kansanmurha

Suomessa on käynnissä tosiasiallinen kansanmurha, jonka kohteena ovat tässä vaiheessa vanhukset. Holokaustin yleiseen logiikkaan kuuluu, että kansanmurhan kohteeksi voi joutua mikä tahansa poliittisin perustein valikoituva ihmisryhmä - pienikin. Tästä johtuu, että vanhuksiin kohdistuvasta kansanmurhasta on pakko keskustella julkisesti. On keskusteltava nyt ennen kuin meidän vuoromme tulee.

Tähän yhteyteen sopii hyvin ote Martin Niemöllerin runosta Als die Nazis die Kommunisten holten...

Ensin ne tulivat hakemaan sosialistit, enkä puhunut mitään, koska en ollut sosialisti. 
Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysaktiivit, enkä puhunut mitään, koska en ollut      ammattiyhdistysaktiivi. 
Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, enkä puhunut mitään, koska en ollut juutalainen. 
Sitten ne tulivat hakemaan minut, eikä ollut enää ketään, joka olisi puhunut puolestani.

Kun vanhus kuolee kotonaan omaistensa luona, paikalle kutsutaan poliisi, joka suorittaa alustavat tutkimukset. Varsinaisen kuolinsyyn selvittämistä varten vanhus viedään patologian laitokselle, jossa suoritetaan ruumiinavaus. Sen jälkeen poliisi päättää, aloitetaanko varsinainen tutkinta.

Kun vanhus kuolee hoivakodissa, mitään tutkimuksia ei tarvita. Hoivakodin lääkäri toteaa, että vanhus on kuollut ja kirjoittaa kuolinsyyksi luonnollinen kuolema. Kuolinsyy on mahdollista todeta myös puhelimen välityksellä. Monissa hoivakodeissa vanhukset eivät ehdi kertaakaan tavata lääkäriä kasvokkain.

Tehokkuuden - siis läpimenoajan - parantamiseksi vanhukset usein putoavat ensin sängystään (myös korkeilla reunuksilla varustetuista sängyistä). Sen jälkeen lääkäri kieltää puhelimessa kipulääkityksen vedoten siihen, että potilas saattaa kuolla kovan lääkityksen takia - tosin tuskattomasti. Kun potilas sitten kuolee kovien tuskien takia, kuolinsyy on luonnollinen kuolema.

Suuri, ehkä jopa valtaosa vanhusten hoivakodeista on ulkomaisessa omistuksessa olevien jättiyhtiöiden omistamia. Erityisesti keskustajohtoiset kunnat ovat mielellään ulkoistaneen kaiken sote-toiminnan. Poliittisesti ulkoistaminen on kuitenkin tärkeintä kokoomukselle. Valtiovarainministeri Petteri Orpo kannattaa ulkoistamista poliittisista syistä. Taustalla ovat mahdollisesti myös taloudelliset syyt.

Petteri Orpo kannattaa palvelujen ulkoistamista valinnan vapauden mahdollistajana. Käytännössä valinnan vapaus voisi tarkoittaa sitä, että vanhukselta kysyttäisiin haluaako hän mennä kuolemaan tämän vai tuon ulkomaisessa omistuksessa olevan jättiyhtiön omistamaan hoivakotiin.

Suomessa on käynnissä kova kilpa Suomen pahamaineisimman yhtiön tittelistä. Sijoitukset tässä kilvassa vaihtuvat viikottain. Vielä kotonaan asuvat vanhukset voivat seurata tätä kisaa älypuhelimistaan. Kun lähdön aika tulee, he voivat valita laitoksen, jossa huonosta hoidosta aiheutuvien kärsimysten kesto on lyhin.

Sanan kansanmurha asemasta voitaisiin tietysti käyttää jotain eufemismia, joita olisi tarjolla tarkoittamieni yhtiöiden myyntiesitteissä. Valitsemani sana antaa kuitenkin täsmällisemmän kuvan siitä tiestä, jonka virallinen Suomi on valinnut vanhusten hoitoa koskevaksi linjakseen.

3. Sota Venäjää vastaan

Tärkein terroristiryhmän kärkihankkeista on valmistautuminen sotaan Venäjää vastaan. Suurelle yleisölle tarkoitetussa viestinnässä puhutaan vielä häveliäästi maan puolustuksesta ja siihen tarvittavan kaluston hankkimisesta.

Kuka tahansa Jussi Niinistön puheisiin ja kirjoituksiin perehtynyt ymmärtää kuitenkin, että kyse on sotaan valmistaumisesta ja aikanaan sodan aloittamisesta. Aloittava osapuoli ei tässä ajattelussa ole Venäjä vaan NATO:n jäseneksi hankkiutunut Suomi. Sodan aloittamiseen tarvitaan suuri määrä jostakin NATO-maasta hankittavia hävittäjiä. Jussi Niinistön mukaan niitä tarvitaan ainakin sata. Kokonaiskustannukset tulevat olemaan sitä luokkaa, että kysymys vanhusten kohtalosta asettuu kokonaan uuteen valoon. Hoivapalve-luihin ei Suomella tule olemaan enää varaa.

En tiedä onko kukaan vakavissaan miettinyt, mitä Suomelle tapahtuu kun sota Venäjää vastaan alkaa. Ehkä joku kuvittelee, että tietokonepelien maailmassa kasvaneet nuoret miehet lähettävät bunkkereistaan ensin joukon ohjuksia. Sitten lähetetään 100 hävittäjää hoitamaan loput venäläiset, ja sen jälkeen vapaus, vauraus ja onni kukoistavat kaikkialla läntisen sivilisaation piirissä.

Kun Mahatma Gandhilta kysyttiin, mitä mieltä hän on läntisestä sivilisaatiosta, hän vastasi:

I think it would be a good idea. (ajattelen, että se saattaisi olla hyvä idea)

Gandhi oli nähnyt mitä kolonialistinen Englanti oli saanut aikaan Intiassa. Läntinen sivilisaatio siinä merkityksessä, että se sisältää liberaalin demokratian, oikeusvaltioperiaatteet ja hyvinvointivaltion on pelkkä illuusio.

Jos sota Venäjää vastaan aloitetaan, Venäjä vastaa Suomen ja muiden NATO-maiden hyökkäykseen koko voimallaan. Koska NATO:n joukot hyökkäävät Suomen alueelta, sotaa tullaan käymään myös Suomen alueella ja se kestää aikansa. Tuho tulee pienimmilläänkin olemaan valtava.

Sota ei ala ja pääty hetkessä. Vaikka Suomesta hyökättäisiin ydinaseita käyttämällä, Venäjä ehtisi vastata hyökkäykseen käyttämällä omia ydinaseitaan. Siinä vaiheessa Suomi lakkaisi olemasta. Ehkä tämä onkin hallituksessa olevien terroristien tavoite. Tällä tavoin päästäisiin eroon oppositiossa olevista poliitikoista, mutta näin päästäisiin eroon myös oikukkaista ja kiittämättömistä äänestäjistä.

Suomi ei ole ainoa maa, jossa sotapuolueella on vankka kannatus johtavien poliitikkojen keskuudessa. Perpetual Wars ja War Party (päättymättömät sodat ja sotapuolue) ovat keskeistä terminologiaa, kun maailmalla puhutaan Yhdysvaltain, Englannin ja Ranskan politiikasta. Englanti on näistä kiistatta sotaisin, se tosin mieluimmin sotii Yhdysvaltain aseilla, eli käy ns. proxy sotia.

*****

Mikäli mahdollinen satunnainen lukija löytää tästä tekstistä jonkin selvän virheen, korjaan sen ilomielin. Sähköpostiosoite löytyy sivun alareunasta.

 *****

Vanhusten hoito

06.02.2019

Viime päivien julkinen keskustelu on keskittynyt vanhusten huonoon kohteluun hoivakodeissa. Suunnilleen vuosi sitten kohistiin vanhusten huonosta kotihoidosta. Keskusteluista voi päätellä ainakin sen, että vanhusten hoito on tasalaatuista eri hoitomuodoissa.

Johtavat poliitikot sekä hallituksen että opposition riveistä ovat osallistuneet kilpalaulantaan hoitajamitoi-tuksesta, joka on määritelty STM:n antamassa laatusuosituksessa. Ministereiden mielipiteet ovat vaihdelleet julkisuuden paineessa. Vaalien lähestyessä poliitikot ovat valmiita lupaamaan melkein mitä tahansa. Viime vaalien alla lukuisat poliitikot lupasivat, että koulutuksesta ei leikata. Nyt ovat uhreina vanhukset.

Suuri osa johtavista poliitikoista on käsitykseni mukaan mytomaaneja eli patologisia valehtelijoita. Johtavaksi poliitikoksi pääseminen edellyttää käytännössä kykyä valehdella luontevasti.

Olettakaamme kuitenkin - kontrafaktuaalisesti eli tosiasioiden vastaisesti - että johtavien poliitikkojen joukosta löytyy rehellinen henkilö. Tällainen poliitikko ilmoittaisi oitis julkisesti, että vanhusten laitoshoidossa ei ole itse asiassa mitään ongelmia. Laitoshoito toimii täsmälleen sillä tavalla kuin Euroopan unioni ja Suomen hallitus ovat suunnitelleet sen toimivan.

Vanhusten suhteellisen osuuden jyrkkään kasvuun ei Suomessa ole osattu varautua millään tavalla, vaikka suuria ikäluokkia koskeva demografinen fakta on ollut tiedossa jo kymmeniä vuosia. Poliitikot ovat ilmeisesti ajatelleet, että aika hoitaa tavalla tai toisella tämän ongelman tai ainakin, että ongelma voidaan kulloisessakin tilanteessa jättää seuraavan hallituksen hoidettavaksi.

Nyt kun kuitenkin ollaan siinä todellisessa tilanteessa, että hoidettavia on voimavaroihin verrattuna liikaa, ainoaksi ratkaisuksi on osoittautunut ongelman pakoilu. Valtio ensin päättää, että se ei myönnä kunnille tarpeeksi määrärahoja ongelman hoitamiseksi. Kunnat puolestaan pakkotilanteessa ulkoistavat hoivapalvelut ulkomaisessa omistuksessa oleville jättiyhtiöille ja piilottavat niin sanotusti päänsä pensaaseen. Kaikki puolueet ovat käytännössä mukana sekä rahojen pihtaamisessa että palvelujen ulkoistamisessa. Kiivas väittely ja ajoittain ilmenevä syyttely eduskunnassa ovat puhdasta teatteria.

Euroopan unioni on Suomen puolesta päättänyt pakollisesta palvelujen kilpailuttamisesta, jossa pienillä yrityksillä ei ole mitään mahdollisuuksia. Brysselissä on suuryhtiöiden lobbareita melkein yhtä paljon kuin Espoossa asukkaita ja näillä on käytössään lähes rajaton budjetti. Direktiivit valmistellaan käytännössä lobbareiden työnä ja parlamentaarikot muodon vuoksi kiistelevät joistakin yksityiskohdista, joilla ei ole lopulta mitään käytännön merkitystä.

Tämä edellä tarkoittamani kuvitteellinen, rehellinen poliitikko ilmoittaisi siis, että järjestelmä toimii täsmälleen siten kuin sen on tarkoituskin toimia. Lisäksi tämä poliitikko ilmoittaisi, että tilanne vanhusten kannalta tulee lähimmän parin vuosikymmenen aikana entisestään pahenemaan ja että hallitus ei tulevaisuudessakaan tule tekemään yhtään mitään asian parantamiseksi. Suuret ikäluokat, joihin itse kuulun, tulevat olemaan laitoshoidon tarpeessa noin viiden-kymmenen vuoden kuluttua ja tarve tulee kestämään vähintään kymmenen-kaksikymmentä vuotta.

On oletettavissa, että sängystä putoamiset/pudottamiset tulevat hoivakodeissa lisääntymään merkittävästi. Kuten emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä askettäin totesi, hoivakodeissa harjoitetaan jo nyt passiivista eutanasiaa. Sen tarve kasvaa tulevina vuosina merkittävästi. Palautin sivustolle oman äitini kuolemasta virikkeensä saaneen lievästi (?) karrikoidun, kaunokirjallisen tekstin. Epäselviä kuoleman-tapauksia hoivakodeissa on varmasti paljon enemmän kuin mitä julkisuudessa on kerrottu. Niistä vaan ei koskaan raportoida.

Oma, koko ajan jyrkemmäksi muuttuva mielipiteeni, jonka olen ennenkin ilmaissut on, että passiivisesta eutanasiasta pitää siirtyä kuolinapuun ja aktiiviseen eutanasiaan. Tämä on mielestäni kiinteä osa valinnanvapautta, jonka ymmärrän ehkä hiukan eri tavalla kuin kokoomus. Minun kannattamaani valinnanvapauteen sisältyy vapaus ja myös mahdollisuus valita julkinen sote-palvelu kaikilla palveluja tarjoavilla paikkakunnilla ja tämän lisäksi vapaus valita arvokas kuolema.

Siinä vaiheessa, kun terveydentilani heikkenee siinä määrin, että en selviydy enää kotona ilman Espoon kotihoidon tai hoivakodin palveluja, on tullut aika kuolla. Kuolen mieluummin kuin alan käyttää Espoon kotihoidon palveluja tai menen hoivakotiin. Minulle ihmisarvoinen elämä tarkoittaa selviytymistä arjen askareista omin avuin. Tietenkin siihen kuuluvat kaikki ne kulttuuriset virikkeet, joita vuosikymmenien aikana olen kotiini hankkinut.

Arvokkaan kuoleman voi kohdata kahdella tavalla:

1. Jos olen tajuissani, minulla täytyy olla käytettävissäni laillisesti saatu lääkitys kuolemaa varten. Se voi olla joukko pillereitä tai sitten koulutettu avustaja pistää tipan - ringerin - käsivarteen ja siihen tarvittavan lääkkeen.

2. Jos sen sijaan olen tajuton eikä välitön toipuminen ole näköpiirissä, silloin on aktiivisen eutanasian aika. Kauhistuttavin kohtalo sekä omalta että läheisteni kannalta olisi vihanneksena lojuminen jossain laitoksessa ilman mitään asiallista hoitoa.

Tärkeintä olisi, että oikeudesta arvokkaaseen kuolemaan alettaisiin lopultakin käydä asiallista ja riittävän kovasävyistä keskustelua. Tyhjä lässyttäminen on viimeistään nyt syytä lopettaa. Poliitikot voivat halutessaan osallistua koiralle lässyttämisen suomenmestaruuskisoihin. 

Johtavien poliitikkojen viime päivinä käyttämät puheenvuorot ovat olleet typeryydessään ja vastuuttomuudessaan pöyristyttäviä. Jonkinlaisena pohjanoteerauksena pidän pääministeri Juha Sipilän lupauksia siitä, miten tulevalla hallituskaudella keskustapuolue panee vanhusten hoidon kuntoon. Monikohan Suomessa uskoo sanaakaan Sipilän lupauksista.

Valtiovarainministeri Petteri Orpo - jos hän jostakin kohtalon kummallisesta oikusta sattuisi tämän lukemaan - ymmärtäisi välittömästi, että tässä ehdottamassani ratkaisussa on niin sanottu dilemma. Jos kuolisin sopivan lääkityksen tai aktiivisen eutanasian seurauksena, valtio säästäisi merkittävän summan rahaa hoitomenoista. Myös minulle maksettavat eläkkeet (40 vuotta valtion palveluksessa) loppuisivat.

Mutta sitten on tämän asian kääntöpuoli. Petteri Orpo on vähintäänkin poliittisesti ja mahdollisesti myös taloudellisesti - ainakin oman puolueensa saaman rahoituksen kautta - sitoutunut edistämään ulkomaisessa omistuksessa olevien jättiyhtiöiden varallisuuden kasvua. Jos kuolisin niin sanotusti ennen aikojani, näiltä yhtiöiltä jäisi tuloja saamatta.

Jos valtio lainsäädäntöä muuttamalla antaisi mahdollisuuden ennenaikaiseen kuolemaan, ulkomaisessa omistuksessa oleva jättiyhtiö voisi haastaa Suomen valtion välimiesoikeuteen ja vaatia miljardikorvauksia saamatta jääneiden voittojen korvaamiseksi. Minulla on sellainen käsitys, että Euroopan unionin ja Kanadan välinen vapaakauppasopimus antaa yhtiöille tässä tarkoittamani investointisuojan.

Investointisuoja on osa sääntöpohjaista kansainvälistä järjestystä. Valtamedia kuten YLE ja Helsingin sanomat pitävät sääntöpohjaisuutta erittäin tärkeänä.

*****

Vanhusten hoidon rahoittamiseen olisi ollut käytettävissä hyvä ja toimiva ratkaisu, mutta sen käyttömahdollisuus menetettiin lopullisesti silloin, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin. Jos Suomella olisi oma valuutta ja keskuspankki, valtio voisi lainata rahat keskuspankilta ja joko maksaa ne joskus takaisin tai jättää maksamatta. Kyseessä olisi projekti, jonka kesto on muutamia kymmeniä vuosia ja joka tapauksessa rajallinen. Tiloja, henkilöstöä, kalustoa ja erilaisia tarvikkeita tarvittaisiin tavallista enemmän mutta tarve on väliaikainen.

Keskuspankkirahoitus ei aiheuttaisi vähäisintäkään riskiä hyperinflaatiosta. Vanhusten suhteellisen osuuden pienentyessä, projektia voitaisiin supistaa ja aikanaan lopettaa. Mahdollinen ylimääräinen kierrossa oleva raha voitaisiin kerätä pois verottamalla. Rakennukset voitaisiin kokonaan purkaa. Rakentamisen taso Suomessa on joka tapauksessa niin surkea, että rakennuksilla ei olisi mitään käyttöä tulevaisuudessa.

Suomi kuitenkin päätti vuonna 1994 liittyä Euroopan unioniin ja hyväksyä Maastrichtin sopimuksen ja sen mielivaltaiset, tuulesta temmatut budjettirajoitukset. Euroopan keskuspankilta ei voi saada lainaa, se ei rahoita valtioita. Niiden on hankittava lainat kansainvälisiltä valuuttamarkkinoilta.

Kummallisinta on, että Euroopan unioniin liittyminen hoidettiin kieroilemalla. Perustuslakivaliokunta Sauli Niinistön johdolla totesi ratkaisevassa käsittelyssä ensin, että Euroopan unioniin liittyminen ei edellytä rahaliittoon liittymistä. Kun tämä päätös oli tehty, vähän ajan kuluttua eduskunnalle kerrottiin, että aprillia, aprillia, rahaliittoon tultiin liittyneeksi jo Maastrichtin sopimuksen hyväksymisen myötä. Miten tässä näin pääsi käymään, sen tietää parhaiten Sauli Niinistö. Myös Esko Aho ja Paavo Lipponen tietävät.

Kansalaisille olisi pitänyt kertoa jo ennen EU-kansanäänestystä, joka pidettiin 16.10.1994, että jäsenyyden hyväksyminen edellyttää myös rahaliittoon liittymistä. Tämä siis salattiin kansalta. Se salattiin myös eduskunnalta, joka teki lopullisen päätöksen liittymisestä 18.11.1994. Jos kansalaiset olisivat tienneet, äänestystulos olisi saattanut olla erilainen.

*****

Sauli Niinistö Kiinan vierailulla

-alustava versio 18.01.2019

Presidentti Sauli Niinistö teki valtiovierailun Kiinaan 14-15 tammikuuta 2019 eli muutama päivä sitten. Olen jonkin aikaa seurannut Kiinan asioita kotimaisista ja kansainvälisistä lähteistä ja lukenut kasan aihetta käsitteleviä kirjoja. Sen vuoksi kiinnosti kovasti mitä YLE, Helsingin sanomat ja muut kotimaiset lähteet matkasta kertovat.

Katsoin YLE:n pääuutislähetyksen kummankin vierailupäivän iltana. Aikaerosta johtuen Kiinassa oli jo yö uutislähetyksen aikana.

Ensimmäisen päivän lähetyksessä Kiinan vierailu sai runsaasti aikaa. Jenny Matikainen selitti huolella ja yksityiskohtaisesti, miten Niinistö oli pitänyt kielen keskellä suuta käsitellessään ihmisoikeuskysymyksiä. Kotimaisten ja ulkomaisten "asiantuntijoiden" mukaan Niinistön odotettiin pitävän oppitunnin Kiinan presidentille ihmisoikeuksista. Mitään muuta Matikainen ei ensimmäisen päivän vierailusta saanut irti.

Toisen päivän vierailu oli osastossa uutisia lyhyesti ja siinä käsiteltiin presidenttien puolisoille järjestettyä ohjelmaa. Mitään muuta ei toisen päivän vierailusta kerrottu.

Helsingin sanomissa oli 16.1. lähes koko sivun juttu, jonka otsikkona on - kuinka ollakaan, että Presidentti Niinistö piti Kiinan-vierailulla kielen keskellä suuta. Tämä on HS:n artikkelin pääsisältö. Lisäksi siinä käsitellään talviurheilua.

On tietenkin tavattoman mielenkiintoista saada tietää, että presidentti puhuu kieli keskellä suuta eikä kieli poskessa keskustellessaan Kiinan presidentin kanssa ja raportoidessaan näistä keskusteluista. Oleellisinta suomalaisten kannalta ehkä oli vakuuttua siitä, että presidentti ei puhunut räkä poskella, kuten EU:ssa joissakin piireissä on tapana.

Uuden Suomen verkkolehdestä löytyy 14.1. päivätty uutinen, josta lainaan seuraavan osuuden:

Kiinan presidentin Xi Jinpingin ja tasavallan presidentin Sauli Niinistön kahdenvälisten neuvottelujen jälkeen Suomen ja Kiinan välillä allekirjoitettiin kolme sopimusta Niinistön Kiinan-vierailun yhteydessä [...]

Yhteistoimintasuunnitelma julki

Euroopan asioiden osaston varajohtaja Zhu Jing kertoi medialle kahdenvälisten neuvotteluiden sisällöstä talviurheiluvuoden virallisten avajaisten jälkeen. Hänen mukaansa keskusteluissa oli esillä ainakin kaksi tärkeää teemaa. Näistä ensimmäinen on innovaatioiden ehdoilla tapahtuvan yhteistyön syventäminen erityisesti korkean teknologian alalla. Toinen on yhteistyön syventäminen Kiinan uudessa Silkkitie-hankkeessa (One Belt, One Road), jossa Suomi on Zhun mukaan vahvasti mukana tärkeänä kumppanina.

Zhu kertoi medialle, että Suomi ja Kiina julkaisevat yhteistoimintasuunnitelman vuosien 2019 ja 2023 välille. Yhteistyösopimuksen on tarkoitus tuoda enemmän käytäntöä vuoden 2017 valtiovierailun aikana aloitetulle yhteistyölle. Yhteistoimintasuunnitelman teemoja ovat muun muassa poliittinen- ja taloudellinen yhteistyö, kestävän kehityksen mukainen kasvu ja tietoliikenneyhteydet.

Sopimuksista tärkein ja laajakantoisin koskee ilman muuta BRI-hanketta (Belt and Road Initiative). Se on ihmiskunnan tähänastisen historian suurin hanke. YLE ja Helsingin sanomat eivät ole tästä sopimuksesta edes maininneet. Toivottavasti Uusi Suomi seuraa asian kehittymistä ja raportoi siitä asianmukaisesti.

Se seikka, että Helsingin sanomat vääristelee ja salaa, ei tietenkään ole mikään yllätys. Se on laatulehden tärkein tehtävä Suomessa. Laatulehdellä en viittaa artikkelien mielenkiintoisuuteen tai todenperäisyyteen. Tarkoitan käsitteellä sellaista lehtien kategoriaa, johon kuuluvat mm. Washington Post ja The New York Times, joihin käsitykseni mukaan Helsingin sanomat omassa toiminnassaan vertautuu.

Nämä laatulehdet ovat asettaneet ajankohtaiseksi tavoitteekseen presidentti Donald Trumpin toimikausien rajoittamisen yhteen. Näiden lehtien uutis- ja artikkelituotanto palvelee pelkästään tätä päämäärää.

Englannin ylähuone (The House of Lords) on muutama viikko sitten julkaissut raportin (HL Paper 250), jonka otsikkona on UK foreign policy in a shifting world order. Siinä asetetaan Englannin ulkopolitiikan tärkeimmäksi tavoitteeksi tämä sama Trumpia koskeva tavoite. On pääteltävissä, että Englanti on valmis hyvinkin pitkälle meneviin toimenpiteisiin tavoitteen saavuttamiseksi. Raportissa on paljon muutakin todella hätkähdyttävää, mutta palaan siihen ehkä myöhemmin.

Sen sijaan se seikka, että YLE vääristelee ja salaa on erittäin huolestuttava asia. Olen kiinnittänyt tähän asiaan huomiota aiemminkin, mutta nyt ollaan todella vakavassa tilanteessa.

Myönnän avoimesti, että seuraan hyvin huonosti YLE:n lähetyksiä, sillä niissä on hyvin harvoin mitään itselleni tärkeää ja mielenkiintoista. Kun minulle kerrottiin, että YLE lähettää dokumenttiohjelman Kiinan presidentistä, valpastuin luonnollisesti. Ohjelma lähetettiin eilen torstaina, mutta se oli katsottavissa YLE Areenasta jo ainakin eilen päivällä. Katsoin ohjelman ja oli hyvä että katsoin sen alkuillasta, sillä myöhään katsottuna yöunet olisivat menneet.

Ohjelman otsikko on: Ulkolinja: Kuka on Xi Jinping? Ohjelmassa on hyvin vähän mitään todellista tietoa Kiinan presidentistä. Ohjelma on suurimmalta osin erittäin kovasävyistä Kiinan mustamaalaamista. Siinä esitetyt väitteet ovat ilmeisesti ainakin osittain samasta lähteestä, josta edellä mainitut laatulehdet saavat ohjeensa ja materiaalinsa.

Ohjelman niin sanotut asiantuntijat on huolella ja tarkoituksenmukaisesti valittu. Yhden tunnistin. Hän on Kerry Brown, jonka kirjan Xi Jinpingistä olen lukenut. Kirja ei ole kovin hyvä mutta se antaa kuitenkin perusteellisemman ja tasapainoisemman kuvan maailman ehkä vaikutusvaltaisimmasta johtajasta.

YLE päätti siis Niinistön Kiinan-vierailun jälkeen - ikään kuin loppuyhteenvedoksi - esittää törkeän provokaation Kiinan johtajasta ja politiikasta. Onko tämä todella YLE:n uusi linja? Joku voisi alkaa selvittää, ketkä kaikki ja minkälaiset voimat ovat tämän takana.

Pariin asiaan otan lopuksi kantaa. Media on esittänyt kerta toisensa jälkeen, että Kiinan viimeisimmässä puoluekokouksessa Xi Jinpingistä tuli elinikäinen diktaattori, kun presidentin toimikausien määrää koskeva rajoitus poistettiin. Johtopäätös on väärä. Xi Jinping oli puolueen pääsihteeri jo ennen tätä päätöstä ja pääsihteerin toimikausien määrää ei ole rajoitettu. Presidentin toimi on tarkoitettu lähinnä kansainvälisten suhteiden hoitamista varten ja tämä toimi on Kiinan arvoasteikossa pääsihteeriä alempana.

Kiinassa on käytössä maailman meritokraattisin järjestelmä puolue-elimien johtajien kouluttamisessa, kierrättämisessä ja valinnassa. Vaikka Xi Jingping on ns. princeling, eli aiemmin puoleen johtoelimiin kuuluneen henkilön jälkeläinen, häneltä meni 30 vuotta ennen kuin hän pääsi puolueen ylimpään elimeen. Monet kiinalaiset ovat sanoneet, että yksikään Yhdysvaltain viime vuosikymmenien presidenteistä ei pääsisi Kiinassa puoleen alimpia asteita pidemmälle. Ylenemisessä tarvitaan todellisia näyttöjä, ei suuria vaalibudjetteja.

Kaikki maailman tapahtumia seuraavat tietävät, että länsi odottaa Kiinan taloudellista ja poliittista romahdusta, jonka seurauksena länsimaiset arvot korvaavat kiinalaisten arvot, länsimainen talousjärjestelmä korvaa suunnitelmatalouden ja sen jälkeen kaikki elävät onnellisina, varakkaina ja terveinä vähintään satavuotiaiksi.

Tähän voi heti lisätä kysymyksen, että minkähän länsimaisen valtion järjestelmästä korvaavana vaihtoehtona on tarkasti ottaen kysymys, mikä olisi se ylen ihana vaihtoehto: USA, Englanti, Ranska, EU.

Eräs tunnettu kiinalainen tutkija on sanonut, että lännessä vaalijärjestelmä toimii periaattella: Elect and Regret. Ensin siis pidetään vaalit ja niiden jälkeen heti kadutaan ja aletaan valittaa. Kuulostaako tutulta? Trump ei kelvannut, BREXIT oli väärin hoidettu, Macronin kannatus putosi muutamassa kuukaudessa, jne.

Kiinan tarpeisiin siellä kehitetty meritokraattinen valintajärjestelmä ja suunnitelmien mukaan hoidettu talous on ollut kiistaton menestystarina, johon yksikään länsimaa ei yllä. Lähes 800 miljonaa ihmistä on 30 vuoden aikana nostettu köyhyydestä kohtuullisen toimentulon turvaavalle tasolle. 

Eiköhän siis anneta kiinalaisten hoitaa omat asiansa omalla tavallaan. Kiinasta ei tule länsimaista markkinataloutta. Kiina oli korkeakulttuuri jo tuhansia vuosia sitten. Jos olisin Suomen presidentti, olisin aika varovainen ennen kuin alkaisin pitää oppituntia Kiinan presidentille. Uskon tai näin ainakin toivon, että näin ajatteli myös Sauli Niinistö.

*****

Mainitsin alussa, että tämä on alustava versio. Olen valmis sitä korjaamaan. Olen tehnyt kymmeniä nettihakuja sekä YLE:n sivuille että nettiin yleensä, joissa olen hakenut YLE:n artikkeleita ja ohjelmia Kiinasta. Lisäksi selasin YLE:n ohjelmatietoja usean kuukauden ajalta, jotta olisin saanut selville, mitä YLE lähetti Xi Jinpingin vuoden 2017 Suomen-vierailun aikoihin.

Tulokset ovat olleet joko hyvin laihoja tai hakuihin ei ole tarttunut mitään. Kiina ei selvästikään ole YLE:n näkökulmasta tärkeä aihe.

*****

Seksuaaliset tarpeet

17.01.2019

Olin jo aikonut lopettaa kirjoittamisen kokonaan. Kaunokirjalliset tekstit on jo hävitetty, samoin osa blogeista. Julkaisemattomat tekstit katosivat tänään. Ensi kesänä päättyy tämän saitin tilauskausi ja on todennäköistä, että silloin katoavat loputkin tekstit. Aktiivinen kirjoittaminen on koko elämäni ajan ollut muutaman vuoden jaksoissa. Väliajat ovat säännöllisesti kestäneet 16 vuotta. Kun lopetan tämän kauden, 16 vuoden jälkeen olen toivoakseni ollut kuolleena jo monta vuotta.

Kuten otsikosta käy ilmi, otan kantaa ajankohtaiseen aiheeseen. Vuonna 2015 sanoin tyttärelleni, että nuori terve mies ei työtä kaipaa mutta se kaipaa seksiä nuorilta naisilta - käytännössä tytöiltä. Pyysin tytärtäni varoittamaan omaa tytärtään.

Olin tuolloin aivan ehdottoman varma mielipiteestäni. Minua median laajasti uutisoimat viimeaikaiset tapahtumat eivät yllättäneet. Kaikki tapahtunut on ollut yhtä väistämätöntä kuin valtaosa kaikesta siitä mitä luonnossa tapahtuu.

Viimeaikaiset tapahtumat ovat tulleet täydellisenä yllätyksenä vain valtion johtaville virkamiehille ja poliitikoille. Pidän asiattomina presidentin, pääministerin ja sisäministerin julkisuudessa antamia lausuntoja.

Presidentti Niinistö ilmoitti, että maahanmuuttajien käyttäytyminen tässä asiassa on sopimatonta - tai jotain vastaavaa yhtä latteaa. Mielipidejohtajan toki kuuluukin olla jotain mieltä melkein mistä tahansa asiasta.

Pääministeri Sipilä sanoi Iltalehden mukaan, että Suomessa tapahtuu suhteessa yhtä paljon kantasuomalaisten tekemiä seksuaalirikoksia kuin viime vuosina turvapaikanhakijoiden tekeminä. Sipilän lausunto osoittaa, että mitään tavanomaisesta poikkeavaa ei ole tapahtunut ja, että maahanmuuttajat ovat kotoutuneet hyvin. He "panevat parastaan" aivan kuten kuka tahansa keskimääräinen suomalainen.

Sisäministeri Mykkänen ilmoitti, että hän on alkanut suunnitella esille tulleiden ongelmien pohtimista. Lausunto ei ollut mitenkään yllättävä eikä varsinkaan uutisoinnin arvoinen. Ministereillä on aina valmiina vakiovastaukset kaikkiin toimittajien kysymyksiin. Mykkänen ei sen sijaan sanonut mitään siitä, mitä hän on jo tehnyt asialle eikä toimittaja sitä myöskään kysynyt. 

Hallitus on rivakasti ryhtynyt "korjaamaan" tilannetta. Jo aiemmin vireille pantujen lakien hyväksymistä on yli hallitus/oppositiorajojen päätetty kiirehtiä. Perustuslaki ja kansainväliset sopimukset estävät kaikki varsinaiset muutokset. Mitään ei siis tulla tekemään. Kaikki julkinen touhotus on pelkkää teatteria. Poliitikot ovat huolissaan vain omasta maineestaan ja jatkopaikastaan eduskunnassa.

On ainakin kolme fundamentaalia ongelmaa, joihin ei ole otettu kantaa.

1. Kun maahanmuutto toden teolla vuonna 2015 alkoi, se oli jatkunut muualla Euroopassa jo useita vuosia. Hallitus Suomessa oli tuudittautunut siihen uskoon, että ongelma ei tule koskettamaan Suomea. Muistettakoon että Katainen oli aikoinaan varma, että talouskriisi ei kosketa Suomea. Pakolaisvirta kuitenkin suuntautui myös Suomeen ja tilannetta pahensi Sipilän harkitsematon ja täysin vastuuton tervetulotoivotus. Hallitus ei käytännössä ollut millään tavalla varautunut pakolaistulvaan.

2. Toinen ja paljon vakavampi ongelma koskee työpaikkojen ja asuntojen järjestämistä. Ainoa todellinen mahdollisuus pakolaisten asuttamiseen ja työllistämiseen on ohituskaistan järjestäminen. Toisin sanoen, pakolaisten on voitava ohittaa kantasuomalaiset asuntojen ja työpaikkojen saamisessa.

Suomen poliittinen ja yhteiskunnallinen järjestelmä ei ole pystynyt eikä pysty hoitamaan edes omaa, vuosikymmeniä jatkunutta köyhyyttä, työttömyytta ja asunnottomuutta. On utopistista ajatella, että pakolaisten ongelmat pystyttäisiin hoitamaan yhtään sen paremmin. Jos sitä kovaotteisesti yritetään, poliittisen eliitin vastaisuus tulee väistämättä jyrkästi lisääntymään.

On saman tekevää millä nimella media ihmisten suuttumusta kutsuu. Media on vallan sylikoira ei sen vahtikoira.

Yksikään puolue eduskunnassa ei ole tehnyt ensimmäistäkään ehdotusta, joilla edellä mainittu ongelmien kimppu voitaisiin korjata. Kyse on jonkinlaisesta totaalisesta sokeudesta. Tätä yritin 20 vuotta sitten pohtia väitöskirjassani - huonolla menestyksellä tietenkin. Kaikkiin tehtyihin, hyvinkin vaatimattomiin esityksiin löytyy lisäksi vakiovastaus: ei ole rahaa.

Suurin osa poliitikoista ei edes tiedä miten raha syntyy. Suurin osa suomalaisista sekoittaa lisäksi ajattelussaan setelit ja virtuaalisen rahan. Kaikesta rahasta vain hyvin pieni osa on seteleinä ja kolikkoina. Kun EKP antoi satoja miljardeja euroja yksityisille pankeille, niille ei suinkaan lähetetty rekka-autolasteittain seteleitä. Raha syntyi tietokoneisiin tehtyinä kirjauksina ja raha syntyi tyhjästä. Kultakanta ei ole enää käytössä ja sen vuoksi rahan kokonaismäärällä ei ole mitään yksiselitteistä ylärajaa.

3. Kolmantena ongelmana on maahanmuuttajien ikä- ja sukupuolijakauma. Länsimainen, tavanomainen moraalikäsitys käsittääkseni sanoo, että lapset ja naiset pelastetaan ensin. Lähi-idästä on tullut nuoria, terveitä, hyväkuntoisia miehiä - naimattomia ja lapsettomia. Jos näille järjestetään asunnot ja työpaikat, potentiaalinen pedofiliaongelma ei katoa mihinkään. On pikemminkin mahdollista, että se muuttuu pysyväksi ja vähitellen - pakon edessä - ainakin poliitikkojen taholta hyväksytyksi.

Jotkut Suomeen jo aikaisemmin Lähi-Idästä muuttaneet ovat sanoneet, että Suomessa langetetut rangaistukset ovat näille pedofiileille pelkkä vitsi - joko ehdonalaista (joka käytännössä on taputus olalle) tai muutama kuukausi vankilassa. Lisäksi vankiloiden sellit muistuttavat näiden ihmisten kannalta pikemminkin hotellihuoneita. On lämpöä, valoa, asianmukainen vaatetus, ilmainen hyvä ruoka, televisio ja maksuton terveydehuolto.

Käytännössä vankeja hoidetaan Suomessa paljon paremmin kuin vanhuksia hoitolaitoksissa. Kun seuraava talouskriisi iskee, terveydenhuollon resursseja ja tietenkin myös koulutusta ja tutkimusta supistetaan lisää.

*****

Yksi selväpiirteinen syy valtiojohdon vaivautuneisiin ja mitään tarkoittamattomiin lausuntoihin on kirkon ja uskontojen vahvalla asemalla koko Suomessa mutta varsinkin pääministeri Sipilän vahvimmalla kannatusalueella eli Pohjois-Suomessa.

Pedofilialla on koko tunnetun historian aikana ollut vahva, kiistaton ja laajasti tunnettu asema kirkon ja uskonnollisten yhteisöjen piirissä - niin Suomessa kuin useimmissa muissakin maissa. Esimerkiksi katolisen kirkon vaatima selibaatti on  tuottanut luonnonvoimaisella tavalla sekä homosuhteita että pedofiliaa. On siis tuottanut ja tuottaa yhä. Näiden ongelmien laajuus on johtanut systemaattisen salailukulttuurin syntyyn, johon osallistuvat ja jota ylläpitävät myös kirkkokuntien ja yhteisöjen ylimmät johtajat.

Tämä sama salailun ja häveliäisyyden kulttuuri on estänyt vanhempia opettamasta murrosiässä olevia lapsiaan. Jos jotain on kerrottu, se on puettu biologian tai lääketieteen asuun eikä seksuaalisuuden kaikki esteet murtavasta voimasta ole pystytty sanomaan mitään.

Omat vanhempani olivat yhtä avuttomia kuin kuka tahansa sen aikakauden suomalainen. Eräässä toisessa asiassa isä oli kuitenkin keskimääräistä viisaampi. Ensimmäisen humalan sain kotona isän tarjoamasta pullosta - taskulämmintä kossua tietenkin. Ryyppääminen oli siinä yhteisössä hyväksytty ja luonnollinen asia ja sitä oli hyvä harjoitella kotona.

Myös seksiä pitäisi pystyä harjoittelemaan - turvallisissa oloissa ja turvallisten ihmisten kanssa. Enkä tässä suinkaan tarkoita vanhempien ja lasten välisiä yhdyntöjä. Sellainen olisi vakava virhe. Yksi muoto voisi olla seksilelujen käyttö ammattimaisen, samaa sukupuolta olevan heteroseksuaalin ohjaajan avustamana. Toiminnan täytyisi olla ehdottoman luottamuksellista ja täysin vapaaehtoista. Mitään henkilörekisteriä asiakkaista ei saisi pitää.

Ymmärrän hyvin, että edellä esittämääni ajatusta pidetään provokaationa. Käytännössä tilanne on kuitenkin käsittääkseni se, että nuoret aloittavat säännölliset seksisuhteet usein jo 13-14:n iässä. Jotkut vielä nuorempina. Jos ensimmäinen kumppani tytölle on vanhempi mies, seuraukset saattavat fyysisesti ja psyykkisesti olla kohtalokkaita. Poikien kannalta tilanne on hiukan erilainen. Itse olisin toivottanut murrosiässä lämpimästi tervetulleeksi suhteen jonkun kokeneen, aikuisen naisen kanssa.

Ranskassa oli ainakin vielä viime vuosisadalla tapana, että isä vei murrosikäisen poikansa ilotaloon oman vakiopartnerinsa opetettavaksi. Tällä tavalla nuoret miehet oppivat tuntemaan itsensä ja oppivat hienostuneen rakastelemisen perusteet. Suomessa tällaista kulttuuria ei ole koskaan ollut. Ensimmäiset seksikokemukset ovat yleensä vähintäänkin kiusallisia elleivät sitten suoranaisen piinallisia - puolin ja toisin.

Ihmiset ovat tarpeittensa ja olosuhteittensa osalta hyvin erilaisia. Seksuaalinen tarve ei jakaudu väestössä tasaisesti. Niin kuin ei jakaudu myöskään kyky tehdä Nobel-palkintoon johtavia keksintöjä tai juosta 100 metriä 10:ssä sekunnissa. Jopa sukupuoli on monimuotoinen ilmiö. Luonto ei tunne mies-nainen dikotomiaa. Luonto tuottaa kaikkia muotoja ja ne eivät ole poikkeamia, ne ovat osa luonnon monimuotoisuutta ja rikkautta. Luonto ei kuuntele pappien ja eugeniikan kannattajien perusteluja.

Seksi on iloinen ja luonnollinen asia. Kirkko on tehnyt hirvittävän rikoksen ihmisyyttä vastaan syyllistämällä ihmisiä seksuaalisuudesta.

Tuntuman saaminen seksuaalisuuteen tekisi nuorista tytöistä ja pojista vähemmän helppoja saaliita mistään mitään piittaamattomille saalistajille. Joukkoraiskaukset niin Suomessa kuin monissa muissakin maissa osoittavat, että raiskaajat ovat eräänlaisia hirviöitä. Eivät eläimiä, sillä eläinten kosintamenoissa on omanlaistaan arvokkuutta ja vuosituhantiset pelisäännöt. Raiskaajat eivät mitään sääntöjä tunne eivätkä tunnusta. Raiskaajille uhri ei ole ihminen, se on pelkkä kohde. Kohteen tulo ihmiseksi estetään joissakin maissa tappamalla.

Lapset eivät siis ole syyllisiä. He ovat yksiselitteisesti uhreja, ja syyllisiä on raiskaajien ohella etsittävä lasten omista perheistä, kouluista, kirkosta ja koko suomalaisesta tympeän seksin läpitunkemasta tekopyhästä ja täydellisen piittaamattomasta kaupallisesta kulttuurista. Iltapäivälehdet ovat tämän mädännäisyyden tärkeimmät temppelit.

*****

Kouluajoilta muistui mieleen Arvo Lehtovaaran kirjasta käsite sublimaatio. Lehtovaara tarkoitti tällä käsitteellä seksuaalisuuden suuntaamista rukoiluun, taiteisiin ja muihin hänen ylevinä pitämiinsä asioihin. Lehtovaaran kirja oli toiseksi huonoin oppikirja koko pitkän koulu- ja opiskelukauden aikana. Ylivoimaisesti huonoin oli kirkkohistorian kirja.

Pidän sublimaation käsitettä ääliömäisen typeränä. Se on keski-ikäisen, naimattomaksi jääneen, miestä koskaan saamattoman, frigidin pyhäkoulun opettajan näkemys seksuaalisuudesta ja sen hallittavuudesta. Jos käsite on Lehtovaaran kehittämä, se osoittaa kiistattomalla tavalla, että Lehtovaara ei hallinnut harjoittamastaan tieteestä edes sen alkeita.

On mahdollista, että professori Lehtovaara sekoitti sublimaation masturbaatioon. Ehkä sublimaatio oli eufemismi, jota käytettiin helsinkiläisissä, korkeakulttuurisissa piireissä. Ehkä perheen äiti joutui "sublimoimaan", kun perheen isää ei enää voinut kutsua mieheksi sanan tavanomaisessa merkityksessä.

*****

Tellervo Koivisto kertoi äskettäin suorasukaisesti, nimeltä mainiten, omista kokemuksistaan uskonnonopettajansa ahdistelujen ja väkivallan kohteena. Kukaan julkisuutta kerjäävistä poliitikoista tai ministereistä ei ole vielä toistaiseksi kiistänyt Koiviston kokemuksia tai hänen oikeuttaan tuoda niitä esille. Uskon että Tellervo Koivisto tuli avanneeksi jonkin sellaisen portin, joka ei ole koskaan enää suljettavissa.

*****