Tiedotustutkimus

Vuoden 1995 numerossa 1 julkaistu artikkeli Euroopan tie tietoyhteiskuntaan - Bangemannin raportin esittely käsittelee Martin Bangemannin johdolla laadittua raporttia Europe and the global infor-
mation society - Recommendations to the European Council.

Martin Bangemann toimi EU-komissaarina vuosina 1988-1999. Raportin laatinut työryhmä oli erittäin arvovaltainen ja raportti antaan hyvän kuvan siitä, mihin suuntaan Euroopan Unionia sen hetkisen ajattelutavan mukaan todella haluttiin kehittää.

Näin jälkikäteen arvioituna huvittavin ja täysin metsään mennyt ehdotus koski Euroopan oman tietoliikenneverkon kehittämistä, jossa siis olisi käytetty ISO:n OSI-mallin mukaisia yhteyskäytäntöjä. Yhteydet Internetiin olisi järjestetty jonkinlaisen sillan tai reitittimen avulla (ilmeisesti?). Olen käsitellyt tätä asiaa tarkemmin Hallinnon tutkimus -lehden artikkelissa.

Erkki Liikanen oli EU:n komission jäsen ensin vuosina 1995–1999, jolloin vastuualueena oli budjetti, henkilöstö ja hallinto, kääntäminen ja komission tietotekniikka, sekä vuosina 1999–2004, jolloin vastuualueena oli yritystoiminta ja tietoyhteiskunta. Liikasen vahtivuorolla käytiin surullisen kuuluisa UMTS-huutokauppa, jossa Sonera osti yli neljällä miljardilla eurolla raitista ilmaa Saksasta.

Sonera oli tuolloin valtioenemmistöinen yhtiö ja se oli siten täysin valtion määräysvallan alainen. Keskeisimmät ministerit olivat Paavo Lipponen (pääministeri), Sauli Niinistö (valtiovarainministeri) ja Olli-Pekka Heinonen (liikenneministeri).

Soneran UMTS-huutokaupan seurauksena yksi Bangemannin raportin keskeisistä esityksistä toteutui: valtion monopoli ja samalla määräysvalta Suomen tietoliikenteestä poistui lopullisesti. Sonera aikanaan fuusioitiin Teliaan ja lakkasi olemasta. Soneran johtajat saivat kaupan järjestelystä huikeat palkkiot.

Erkki Liikanen olisi halutessaan voinut jättää muunkinlaisen jäljen EU:n tietoyhteiskuntahistoriaan. Jos Liikasella tai hänen esikunnallaan olisi ollut asiantuntemusta ja ymmärrystä, EU:ssa olisi voitu luopua esim. MS Wordin käytöstä määrittelemällä SGML-pohjainen, julkinen asiakirjastandardi, jota EU olisi käyttänyt kaikessa tiedonvälityksessä. Tämän tueksi EU olisi voinut teettää MS Wordiä vastaavan julkisohjelman, joka olisi levitetty kaikkialle EU-alueen julkishallintoon.

Kertaluokkaa isompi asia olisi ollut, jos Linux-käyttöjärjestelmää olisi laajasti ja systemaattisesti alettu käyttää kaikessa EU:n tietojenkäsittelyssä. Maailman tietojenkäsittelyhistoria olisi saanut aivan toisenlaisen luonteen. EU:lle on kuitenkin jostain syystä ollut tärkeää, että mahdollisimman moni käyttää MS-tuotteita.

Mitään tällaisia muutoksia ei Liikasen kaudella EU:ssa kuitenkaan tehty. Liikasen seuraajat eivät näistä asioista ole olleet senkään vertaa kiinnostuneita.