Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Tiedepolitiikka -lehti

Kokoan tälle sivulle Tiedepolitiikka -lehdessä vuosien 1996-2001 aikana julkaistut artikkelini. Olen verrannut hallussani olevia alkuperäisversioita lehdessä julkaistuihin lopullisiin versioihin. Versioissa on pieniä eroja mutta ne ovat luonteeltaan lähinnä stilistisiä. Mitään oleellisia eroja ei pitäisi olla.

Vuoden 1996 numerossa 2 julkaistu artikkeli Yksityisyyden suoja ja puheoikeus tietoverkoissa käsittelee tietoverkoissa käytävän keskustelun ja julkaisemisen pelisääntöjä. Keskustelun pelisääntöjä yritän johtaa perinteisessä väenkokouksessa käytävän keskustelun pohjalta. Siinähän kaikki keskustelijat ovat läsnä ja suurin osa tuntee toisensa. Julkaisemisen osalta esitän toiveen (vaatimuksen?) harmaan kirjallisuuden julkaisumahdollisuudesta, kirjastoinnista ja arkistoinnista. Tekstistä näkee, että en ole SOME-aikakauden ihminen. En käytä mitään SOMEn palveluja.

Vuoden 1997 numerossa 3 julkaistu artikkeli Uuden tiedon luominen - tuskan tuottaja vai onnen lähde? käsittelee uuden tiedon luomista japanilaisissa yrityksissä. Teksti perustuu Nonakan ja Takeuchin vuonna 1995 englanniksi ilmestyneeseen teokseen The Knowledge-Creating Company. Koska kirjan ajatusmaailma pohjautuu Japanin vanhaan samuraikulttuuriin, viittaan tekstissäni Inazo Nitoben vuonna 1942 suomeksi ilmestyneeseen teokseen Bushido, Japanin sielu, jossa käsitellään mm. harakiriä (alkuteos 1899). Yritän tältä pohjalta hahmotella uuden tiedon luomisen mallia länsimaisissa yrityksissä.

Vuoden 1998 numerossa 3 julkaistu artikkeli Informaation liikatarjonta - Tietoyhteiskunnan suurin riski esittelee Jussi T. Kosken kirjaa Infoähky (Gummerus, 1998). Kirja käsittelee nimekkeensä mukaisesti informaation monimuotoista ylitarjontaa. Koski siteeraa Leif Salmenin kirjaa, jossa kerrotaan Göran Schildtin ja Georg Henrik von Wrightin opiskeluvuosinaan tekemästä päätöksestä olla koskaan lukematta päivälehtiä ja viikkolehtiäkin vain seisten. Kosken kirja on hyvin kirjoitettu, terävä ja hauska. Se on edelleenkin ajankohtainen. Mitkään sen kysymyksenasetteluista tai johtopäätöksistä eivät ole vanhentuneet.

Vuoden 1999 numerossa 3 julkaistu artikkeli Miksi jätän lukematta? käsittelee tieteellisten tekstien luettavuuden ongelmaa. Käytän esimerkkeinä Jaakko Hintikan kirjaa Tieto on valtaa ja Jussi Kotkavirran suomennosta eräästä Jürgen Habermasin artikkelista. Aluksi esittelen tekstejä ja omia lukukokemuksiani. Varsinainen analyysi perustuu ajatukseen kirjoittamisen aikana tehdystä (kuvitteellisen) ideaalilukijan valinnasta.

Vuoden 2001 numerossa 1 julkaistu artikkeli Informaation turhuus käsittelee yhtä lempiaiheistani, tiedon portaita informaatiosta viisauteen. Olen määritellyt ne tarkimmin SITRA:n julkaisussa - tavalla, jolla itse ne ymmärrän. Määrittelytapoja on varmasti muunkinlaisia. Tässä tekstissä käytän kahta kaunokirjallista lähdettä: ne ovat Herman Kasackin romaani Kaupunki virran takana ja Hessen Lasihelmipeli. Lisäksi hyödynnän intialaisen kirjastotieteen suurmiehen S.R. Ranganathanin käyttämää tiedon ykseyden (ekavakyata) ajatusta ja iranilaissyntyisen Majid Tehranianin oppimisteorioita koskevia ajatuksia.

Vuoden 2001 numerossa 4 julkaistu artikkeli Tieteellinen tutkimus ja tasapainoisen onnistumisen malli syntyi yhteistyössä professori Matti Saarniston kanssa. Siinä käsitellään GTK:n laatujärjestelmään tarkoitettua tieteellisen tutkimuksen käsikirjaluonnosta. Koska luonnosta ei hyväksytty osaksi laatujärjestelmää, päätimme esitellä luonnosta ja työryhmän työtä suuremmalle yleisölle.

Artikkelin julkaistu versio on saatavissa sähköisessä muodossa Kansalliskirjaston Elektra-järjestelmästä. Sen käyttö on kuitenkin tiukasti rajattua. Elektrassa oleva versio artikkelista löytyy tästä.

Vuoden 2017 numerossa 3 julkaistu artikkeli Työttömyys ja Holokaust on kirjoitettu vuonna 1999 osaksi väitöskirjaani. Teksti jäi pois väitöskirjasta työn viimeistelyvaiheessa. Rinnastan siinä suorasukaisella tavalla työttömyyden systemaattisen tuottamisen ja Holokaustiin ajautumisen sosiologisesti yhden-mukaisina ilmiöinä. Kumpaakin vastaan pitäisi ja olisi pitänyt toimia. Se on kuitenkin ollut ja on edelleen vaikeaa, sillä poliittinen, tieteellinen, taloudellinen ja kirkollinen eliitti on aina sorrettujen etuja puolustavaa kansalaista vastaan.

Olin yllättynyt, että Tiedepolitiikka julkaisi tekstini muuttamattomana. Se on erittäin todennäköisesti viimeiseksi jäävä painetussa muodossa julkaistu tekstini.

Vuoden kuluttua - jos olen vielä asioihin vaikuttamassa - julkistan tekstin tällä sivulla.