Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Informaatiotutkimus

Vuoden 2001 numerossa 1 julkaistu artikkeli Kirjastotyön arvot ja normit käsittelee kirjastotyön eettisiä kysymyksiä monesta eri näkökulmasta. Nyt uudelleen luettuna artikkeli on kestänyt hyvin ajan kulumisen. Monet esille ottamistani asioista odottavat edelleen käytännön ratkaisuja.

Nostan esille yhden esimerkin, joka liittyy tiedon vapauteen. Helsingin alueen kirjastojen yhteisessä Helmet-järjestelmässä (tärkeimpinä toimintoina näyttöluettelo ja varausten tekeminen) on huolellisesti piilotettuna ARTO-tietokanta. Tämä tietokanta sisältää mm. suomenkielisten tiedelehtien artikkelitiedot. Osa artikkeleista on sähköisessä muodossa, mutta ne on puolestaan piilotettu Elektraan, joka on käytettävissä vain käyttöoikeudet ostaneiden kirjastojen ja mahdollisten muiden tahojen kautta.

Tätä järjestelyä en ole koskaan oppinut ymmärtämään. Olen kirjoittanut työelämäni aikana lukuisia artikkeleita tieteellisiin ja muihin lehtiin - artikkeleita, joista en ole koskaan saanut tekijäpalkkioita. Oma toivomukseni on aina ollut, että artikkelit olisivat kaikkien vapaasti luettavissa ja hyödynnettävissä - tietenkin kulloisenkin teknologian mahdollistamissa rajoissa.

Näyttää siltä, että kirjastot keskittyvät kaupallisten kustantajien levittämien tuotteiden markkinointiin ja siinäkin ne yhteistyössä Kopioston kanssa estävät aineiston löytymistä ja asiakkaiden palvelemista aina vain uusin keinoin. Mitään oleellista kehitystä tiedon vapauden rintamalla ei ole viimeisimmän 20 vuoden aikana tapahtunut.

Espoolaisena on lisäksi pakko ottaa kantaa omien kirjastojemme ikävään kehitykseen. Paikallinen kirjasto Isossa Omenassa muutti uusiin tiloihin ja kirjaston luonne muuttui samalla perinpohjin. Kaikki jututtamani ihmiset ovat olleet tyrmistyneitä hyvän ja toimivan kirjaston tuhoamisesta. Kritiikkiä on kuulunut myös henkilökunnan keskuudesta.

Vielä vakavampi muutos koskee käynnissä olevia massiivisia poistoja, eli siis vanhaksi katsotun aineiston hävittämistä. Tärkeitäkin uusia kirjoja hankitaan hyvin vähän tai ei ollenkaan. Tästä kaikesta on ollut seurauksena se, että espoolaiset lainaavat Helmetin kautta enenevässä määrin Helsingin kirjastojen aineistoa. Tiettävästi Helsingissä vakavasti harkitaan Helmetistä luopumista tai ainakin Helsingin ulkopuolella asuvien lainausoikeuksien rajoittamista. Se merkitsisi espoolaisille kirjastoille lopun alkua.